Tamarixin Celesta

Minä olin Takasen perheen ihka ensimmäinen bullmastiffi. Synnyin 18.1.1994 ja tulin taloon 8 kk:n ikäisenä. Luonteeltani olin rauhallinen ja harkitseva. Tutustutin perheen bullmastiffin mahtavaan elämäntyyliin sekä rotuun, he olivat koukussa. Elin heidän kanssaan hyvän ja kohtuullisen pitkän, reilun 8½ vuoden ajan.

 
Tässä koitan hoitaa tätin virkaa Repelle. Opettaa ja valvoa tuota termiittia pitikin. Sen ajan muistan erittäin hyvin, kun vanhus joutui pennun kanssa riehumaan ja leikkimään. Kyllä päiväunet maistuivat.

Doctor Branx Dogmatic

Saavuin Takasen perheeseen 2.2.2004, 2½ vuoden ikäisenä. Minut haettiin pois huonosta paikasta kasvattajani toimesta ja sijoitettiin uudelleen. Tämännäköinen oli tullessani, eikä kuntoni fyysisesti ollut mitenkään kehuttava. Mieleltäni olin kuitenkin edelleen toiveikas ihmisten suhteen. Riikka ja Teemu ovatkin päiväkirjan omaisesti pitäneet kirjaa elämästäni heillä, sen voit lukea Brandyn tarina-sivulta.

 

Tässä olenkin jo paremmassa kunnossa. Katkenneen jalkani ( teistä katsoen oikea ) vuoksi minut pidettiin kuitenkin tavallista hoikemmassa kunnossa, kun tahtoi painon noustessa alkaa jalka vaivaamaan.

 

Jere ( emäntäni veljen poika )oli ehdottomasti suurin ihailijani. Minä kun niin tykkäsin lasten rapsuttelusta ja halailuista. Heillä vietin aikaani, kun muut reissasivat näyttelyissä.

 

 

Tämä oli mielestäni mukavinta puhaa. Repe se on kova ohimenevää pyörätietä vahtimaan, että itsekin aina innostuin mukana. Välillä en vain tiennyt, mitä haukkua, mutta haukuin kumminkin. Parasta oli kuitenkin löhöily, jota sain tehdä mielin määrin. Minua ei raahattu väkisin lenkille, sain olla ihan luvan päältä sohvaperuna.

 

 

 

Taivaan kotiin sai kutsun meille niin rakas Brandy.
Aivan liian varhain sammui liekki elämän.
Ei sitä arvannut ois, että niin yhtäkkiä hän luotamme lähtisi pois.
Joskaan Brandyn elämän taival aina niin ruusuinen ollutkaan.
Sitä sinnikkyyttä ja avoimuutta elämälle ei palkittukaan.
Toivoa voi vaan, että turvaan pääsis hän ja rauhaan.
Siellä vieressä Typy-mummon pois kärsimys ois ja uupumus.
Hetken liian lyhyen, monivaiheisen, kuljimme polkua aika karikkoistakin.
Mieli kuitenkin niin jalo ja vaatimaton.
Paljon opimme, paljon saimme, toivottavasti myös annoimme.
Ikuisesti muistoissamme on Brandy.